2Sep
Seitsemäntoista poimii tuotteita, joista uskomme sinun pitävän eniten. Voimme ansaita provisioita tämän sivun linkeistä.
Älä teeskentele, että yliopistossa kaikki on täydellistä. Eilen illalla puhuin ystäväni kanssa, jolla oli vaikeuksia akateemisesti ja taloudellisesti. Hän kertoi tuntevansa masentunut. Itse asiassa hän ei ole ensimmäinen ystävistäni, joka kertoi minulle tämän, koska me kaikki menimme eri tavoin yliopistoon. Minulla on myös ollut päiviä, jolloin halusin vain istua sängylläni koko päivän ja itkeä. Rehellisesti, ei se mitään.
Luulen, että useimmat meistä voivat myöntää, että meillä oli epärealistisia odotuksia yliopistolle: että jokainen osapuoli olisi mieleenpainuva, pärjätä yhtä hyvin yliopistossa kuin meillä lukiossa, kaverit olisivat yhtäkkiä kypsempiä ja olisimme jotenkin onnellisempia yli yön. Nämä odotukset ainakin minulle menivät ikkunasta. Minun oli ymmärrettävä, että olen vain vuoden vanhempi. Olen nyt 17 ja minulla on vielä koko elämä edessä. Aion saada ystäviä, menettää ystäviä, ässä testejä, pommikokeita, tavata uskomattomia tyyppejä ja tavata täydellisiä nykäyksiä - mutta kaikki on kunnossa.
Toistaiseksi näiden kahden kuukauden aikana yliopistossa olen valinnut muutamia strategioita selviytyäksesi huonovointisuudesta.
Kun olen vihainen, minä sanallistaa tunteeni. Yritin pysyä koossa, mutta se sai minut pullottamaan tunteitani. Joten nyt sanon vain miltä minusta tuntuu, vaikka olen yksin huoneessa. Olen sanonut esimerkiksi "En voi uskoa, ettei hän soittanut minulle!" ja "tämä professori käy viimeisille hermoilleni!" Näitä asioita sanomalla ääneen auttaa minua vapauttamaan vihan, koska minusta tuntuu, että ajatukset karkaavat päätäni ja tietä parempaan, tuottavampaan yhdet.
Kun olen surullinen, minä
seurustella ystävieni kanssa. Eristäytyin, kunnes pääsin yli kaikesta, mikä minua vaivasi. Nyt olen ymmärtänyt muiden ihmisten voiman positiivisuus. Kun minusta tuntuu, että koko päivä menee pieleen, tiedän, että voin istua ystäväni asuntolassa ja vain rentoutua, vaikka en ole valmis puhumaan siitä, mikä minua vaivaa. Ystävien kanssa oleminen surullisena muistuttaa minua myös siitä, että minulla on ihmisiä, jotka välittävät minusta, vaikka olen kaukana kotoa.
Toivottavasti löysit strategioistani apua. Mitä teet selviytyäksesi, kun tunnet olosi huonoksi?
