Outo yö Pariisissa

Oli outoa olla amerikkalainen Pariisissa eilen illalla. Koko kaupunki, kuten koko maailma, kiinnitettiin yhteen asiaan: Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Ihmisjoukot, sekä amerikkalaiset että ranskalaiset, kokoontuivat ex-pat-paikkoihin Pariisin ympärille katsomaan tuloksia, puhumaan politiikasta ja juhlimaan (tai myötätuntoisesti).

Olen täysi poliittinen narkkari ja valtava Obaman kannattaja, joten suuntasin useiden ystävien kanssa koko yön Amerikkalaiset ulkomaille Obaman puolesta kampanjajuhlat. Paikka oli täynnä, ja jännitys leijui paksuina ilmassa. Valtavat näytöt asetettiin lähetettäväksi CNN: n vaalitiedotteet, ja DJ pyöritti suosikkitanssiesityksiä mainoskatkojen aikana. Pysyäksemme jännittyneinä halasimme Red Bullia ja nauramme tuontituotteita H&H: n seesamipullot.

Lopulta puolen yön aikaan tulokset alkoivat näkyä. Joka kerta, kun Obama otti valtion, väkijoukko puhkesi suosionosoituksiin ja tanssiin. Kun vaalit lopulta kutsuttiin, noin kello 5 aamulla, oli sekasorto. Ihmiset hyppäsivät ylös ja alas, halasivat toisiaan, huusivat ja itkivät. En usko, että olen koskaan ollut elämässäni niin onnellinen tai niin toiveikas.

Mutta vaaleja edeltävinä päivinä minun on myönnettävä, että olin ahdistunut. Ehkä ulkomailla olemisella oli jotain tekemistä sen kanssa. Näytti siltä, ​​että kaikki tapaamani halusivat puhua vaaleista, finanssikriisistä ja Barack Obamasta. Ja vaikka suurin osa heistä oli ranskalaisia, he olivat uskomattoman perehtyneitä Amerikan politiikkaan. Ymmärsin, että nämä eivät olleet vain Yhdysvaltain vaalit, vaan maailmanlaajuiset vaalit, mutta vain meillä oli oikeus äänestää niissä. Minusta tuntui, että ranskalaiset ystäväni luottivat minuun (ja maani) tekemään oikean valinnan. Jos Obaman kyltit, jotka roikkuvat Pariisin ympärillä, osoittavat, että he ovat tyytyväisiä päätökseemme.

Bisous,

Jess

CosmoGirl -matkabloggaaja