7Sep

Maria kyseenalaistaa uskonnon roolin elämässään

instagram viewer

Seitsemäntoista poimii tuotteita, joista uskomme sinun pitävän eniten. Voimme ansaita provisioita tämän sivun linkeistä.

Kasvot, nenä, hymy, huuli, poski, ruskea, kampaus, iho, silmä, leuka,
Muutama yö sitten kävimme huonetoverini Kaseyn kanssa kristinuskoon kävellessämme takaisin kotibileistä kampuksen ulkopuolella. Myöhästyimme viimeisestä bussista, joten aloitimme 1,5 kilometrin vaelluksen kirkkailla korkokengillämme, varjostuneiden varjojen ja epätoivoisesti ajautuvien lehtien perässä... ja onneksi kolme kaveriystävää.

Kun Kasey ja minä tapasimme ensimmäisen kerran, persoonallisuutemme napsahtivat heti, mutta emme olleet avanneet peruskatsomuksiamme. Emme olleet koskaan saaneet tilaisuutta puhua niistä uskontunnustuksen ja moraalin aiheista, jotka paljastavat jonkun luonteen. Niinpä, kädet ristissä yöelämää vasten ja pitkä kävely edessämme, hän alkoi kertoa minulle Jumalasta ja kristillisestä taustastaan. Henkilökohtaisesti minulla on aina ollut ongelmia uskonnon kanssa ja niin monien uskonnollisten instituutioiden olemassaolon kanssa väittävät omaa versiotaan "totuudesta". Kuitenkin jossain keskustelun vaiheessa jotain napsautti. Ymmärsin kielen valtavan rajoituksen yrittäessämme kuvata käsitystä, joka ylittää maallisen tietomme.

Kun saavuimme vihdoin kotiin noin kolmen aikaan aamuyöllä, olimme edelleen johdotettuja yöstä ja jatkoimme keskustelua uskonnosta, kunnes aurinko suodatti asuntolan huoneen kaihtimien läpi. Näinä pikkutunneina hän otti aikaa selittääkseen eikä painostanut näkemyksiään, joten kuuntelin muodostamatta välittömiä vasta-argumentteja. Yhdessä vaiheessa hän sanoi: "Ihmiset etsivät jatkuvasti kumppanuutta, koska heidän sydämessään on reikä, jonka vain Jumala voi täyttää."

Normaalisti olisin syöksynyt tuohon lauseeseen pilkalla ja kyynisellä huomautuksella, ja voin edelleen, jos joku olisi väittänyt sen vanhurskaalla äänellä. Sinä yönä kuitenkin ymmärsin. Huomasin, että koko elämäni ajan terävöityneet analyyttiset taidot eivät olleet oikeita välineitä uskonnon tutkimiseen. Joskus kotimatkan aikana, kun mekkojemme helma pyöri paljaita jalkojamme vasten, tunsin halkeilemaan kriittisessä, diagnostisessa mielenterveysseinäni, ja ymmärsin, että on tärkeää tutkia järkeä ohi usko. Ja jossain tuon yön aikana, keskustelumme viipyvien sanojen keskellä, sain vilauksen Jumalasta.

Mitä mieltä olette illan keskustelustamme? Luuletko, että uskosi vaikuttaa rooliin tekemissäsi ystävissä, vai voitko tulla todella hyviksi ystäviksi jonkun kanssa, joka on ristiriidassa näkemyksesi ja moraalisi kanssa?